Saa kopioida

Metsänväki

Kristiina Isolan Marimekolle suunnittelema kuosi Metsänväki osoittautui kopioksi ukrainlaisen taiteilijan Maria Primachenkon teoksesta Rotta matkalla.

Itse olen opiskellut tekstiilialan suunnitelijaksi Wetterhoffilla. Vaikken koskaan ole tehnyt ns. taiteellista työtä, ovat toisten teokset mielestäni koskemattomia.

Sitä ei varmaan voi kukaan kieltää, että lehtiä lukiessa, näyttelyissä käydessä jne. ei saisi vaikutteita ja innostusta toisten töistä, mutta suoranainen kopiointi! Se on mielestäni suuri häpeä. Ei edes se, että jää kiinni, vaan se, että oma luovuus ei riitä ja joutuu turvautumaan kopiointiin.

Olen kaupallisemmalla alalla, mutta siltikään en voi välttyä ärsytyksen ja inhon tunteelta kun tiedän, että joku käyttää toisen luovuutta ja teosta omiin taiteellisiin ja taloudellisiin tarkoitusperiinsä.

Itse olen joutunut muutaman kerran ihmettelemään kaupallisen puolen moraalia. Suunnittelin partnerini kanssa yhden asuntomessukohteen sisustuksen pintameteriaalit, keittiöt, saunaosaton, wc:n jne. Messuorganisaatio tarjosi kesken projektin asiakkaalle mahdollisuutta "messujen sisustussuunnittelijaan" ja hän tarttui mahdollisuuteen, koska se tuli hänelle edullisemmaksi. Tämä ok. Ainoa asia, joka minua ärsytti prokjektin kulussa, oli se, että tämä uusi "sisustussuunnitelija" esitteli omana työnään sisustuslehdissä koko projektia. No, olihan hän asetellut pyyhkeet ja jonkun kukan tai saippuan meidän suunnittelemaan toilettiin ja roudannut asuntoon ankeat Artekin huonekalut.

Kiva kun kelpasi tälle "julkkissuunnittelijalle"!

Toisella ketaa kaikki sisustusideani kelpasivat paikalliselle yritykselle, mutta he eivät nähneet lisäarvoa sille, että tilaisivat suunnitelmani ja maksaisivat siitä.

Näistä oppii ja tämä on bisnestä.

Itse on pystyisi esittelemään toisten teoksia, suunnitelnmia jne. omina töinäni. Jos olen tehnyt yhdessä toisen kanssa jonkun työn, kerron kyllä asiakkaalle rehelliseti, mikä on oma osuuteni ja mikä toisen suunnittelijan.

Tunteet tässä kopiontijutussa nosti pintaan uudestaan eritysesti se, että muutama opettajani parinkymmenen vuoden takaa suhtautuu näemmä varsin välinpitämättömästi tähän kopiointiin. "Kaikki hyvin, ei puhuta tästä enempää." Jokin pohja putosi…

Kuvittelin, että taiteen ja muotoilun alalla moraali tällaisissa asioissa on tiukka. Ja että oma taiteellinen luovuus on ratkaisevassa asemassa tekemistä. Ei tunnu olevan, edes huippusuunnittelijoilla.

Bisnes on kovaa ja siinä on opittava joka asiasta. Kun oppii, osaa tehdä sopimuksia.

Mielstäni toisen työtä ja teoksia kunnioittava toiminta on kuitenkin tärkeämpää kuin tiukat sopimukset. Sekä taiteessa että muotoilussa, kuin myös bisneksessä.

Hyvän taiteen ja designin puolesta tekijänoikeuksia kunnioittaen.

Mainokset

6 kommenttia

  • Hyvä kirjoitus! Joidenkin muotoilijoiden tarve hyssytellä asia johtunee siitä, että tämän surullisen tapauksen takana on Suomen maineikkain muotoilualan yritys ja tunnetun suunnittelijasuvun jäsen. Ehkä tämä on jonkinlaista solidaarisuutta suunnittelijoita työllistävää firmaa ja kollegoita kohtaan, tai sitten vain ärsyyntymistä siitä, että muotoiluala saa negatiivista julkisuutta. Pitäisi kuitenkin muistaa, että me muotoilijatkaan emme ole mitään yhtä suurta perhettä, vaan jokainen tekee omat ratkaisunsa itse.

    Mielestäni suora kopiointi ilman lupaa ja vieläpä teoksen esitteleminen omana tuotoksenaan on kuitenkin niin moraalitonta, että asiasta puhuminen on välttämätöntä. Ketään ei tarvitse sen kummemmin syytellä (tällaisen kohun keskellä suunnittelija viimeistään ymmärtää toimineensa väärin), mutta ei tällaista tapausta tarvitse maton allekaan lakaista. Kyllä taiteesta ja muiden muotoilijoiden töistä saa vaikutteita hakea, mutta tässä ei enää ollut kyse siitä.

    • Hei!

      Kiitos kommentistasi. Pieni maa, jossa kaikki tuntevat toisensa. Niinhän se on.

      Muotoilu ei taida olla ainoa ala, vaan samaa tehdään kaikilla taiteen ja luovuuden aloilla, tieteessäkin.

      Tämä tapaus oli jäävuoren huippu ja nosti asian esille.

  • Minä olen ollut asiasta raivona monta päivää ja blogannut asiasta useamman kerran. Tässä ei ole kyse vain yksittäisen ”taiteilijan” toiminnasta vaan myös suomalaisesta oikeusjärjestelmästä. Sen lisäksi minua vaivaa monien ns. journalisten ammattilaisen kommentointi että HS EI olisi saanut julkaista asiaa vaan heillä olisi pitänyt kertoa siitä Marimekolle yksityisesti jotta he olisivat saaneet käsitellä asian rauhassa suljettujen ovien takana. Anteeksi MITÄ? Eiköhän se nimenomaan ole sanomalehtien tehtävä paljastaa tälläisiä asioita ja sen avulla saada lukijoita ja siitä seuraa sitten se että mainostajat haluavat maksaa heille mainostilasta, eikä niin että mainostaja maksaa, sitten kirjotellaan siitä mistä mainostajat haluaa ja sitten ruikutetaan kun lukijoita ei enää kiinnosta maksaa mainoksista.

    Nyt kun asia on esillä, se pitää käydä läpi ja seuraamuksia väärin tehneelle on tultava. En myöskään usko että Gingko olisi Kristina Isolan oma luomus, sillä myös se eroaa niin valtavasti hänen muusta tuotannostaan. Kristinalla itsellään ei ole tyyliä, eikä makua ja sitä tuossa kuosissa on vaikka muille jakaa. Tässä postauksessa näkyy löytämäni Kristinan printit (pois lukien Maija Isolan kanssa tehdyt):
    http://thriftyfinn.wordpress.com/2013/05/31/fabric-friday-kristina-isola-prints-through-the-years/
    Tyylieron huomaa selvästi.

    • Olen kanssasi samaa mieltä.
      Ja hei, mainiota työtä koota nuo tekstiilit. Ja aika erilainen on kädenjälki..
      Jos rupeaisi salapoliisiksi, niin seuraavaksi voisi tutkia Puutarhan. Jos on vaikka jonkun teoksen yksityiskohta :). Muut on toden totta aika keskeneräisen näköisiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s